Iltaa!
Mä olen koko päivä miettinyt kuinka paljon ulkonäkö vaikuttaa elämään. Usein sitä luullaan että kaikki mitä nainen tarvii on olla kaunis ja se riittää! Mä voin kokemusta sanoa että ulkonakö on vetässyt niitä hyvännäkösiä miehiä, jotka paljastuvat ääliöksi. Suhteessa on kuin kaksi hyvännäköistä paria, jotka eläävät rumassa kuplassa, kun heillä ei ole mitään muuta kun se ulkonäkö. Kasvattuani katolisessa uskonnossa olen oppinut tutustumaan mun sisäiseen kauneuteen ja tunnistan itseäni hyvänä ihmisenä, mutta kuinka vaikea sitä on todistaa muillekin, että hei, sä olet paljon muutakin kuin sitä mitä sun ulkonäkö edustaa. Tämä vaikeus on alkanut teini-iästä, jolloin olen ääneen kuullut kaverin valittavan mun ulkonäöstä. ”Sä olet aina niin kaunis” ja saat aina niitä ”komeampia poikia”. Astuakseni aikuismaailmaan olen huomannut että ulkonäkö vetää miehiä, baarista, kääntää katseita ja jopa bussissa uskalletaan tulla pokailemaan. Baarissa miehen on vaan niin vaikea uskoa että ”ei tipu” en ole lähdössä mukaasi mihinkään. Kuvottaa välillä, kun monet miehet olettavat että kaikki hyvännäköiset naiset olevan vaan ja ainoastaan yhden illan varten. Heti kun alat puhumaan vakavia, he ovatkin hieman peloissaan että pystyvätkö ” handlaa sut”.
Aikuisiässä naisten kaveruuden suhde muuttuu pikemminkin kilpailusuhteeksi. Ihan hirveetä, kun kaveritkin sivu silmällä katsovat mitä laitat baariin/juhliin, sun meikit, hiukset.. välillä on tuntunut siltä että enemmänkin kilpaillaan siitä ettei vaan näytä vähemmän viehettävältä kauniin kaverin edessä. Peiliä pakko tuijottaa miljoonaa kertaa ja hiuksia väännellä ja käännellä vielä. Yhteiset ulos lähdöt rupevat olemaan todella ”akward” ja se on kamala tunne!
Työelämässä muurin läpäiseminen on jotain helvettiä! Tulet keikkalaisena johonkin töihin ja sinua katsotaan ylös alas, kuin halppaa nakkia. Usein kysytty kysymys töissä on sitä että oletko sinä muita hommia ajatellut tehdä, kuin tätä hoitohommia? Voin totea että mua kyllä ottaa päähän se, että olen opiskellut ja käynyt koko ammattikoulua valmistuakseen lähihoitajaksi, en malliksi, meikkaajaksi taika mitään kauneuteen liittyvää. Syy on siihen, koska mä todella rakastan minun työtäni, koska mä tiedän sen että se tulee palvelee minua jatkossakin. Kaikki kauniit mimmit eivät tarvitse olla missejä, enkä ole koskaan ollut ulkonäöstä niin paljon kiinnostunut, että tekisin siitä työtäni. Töissä joutuu ensin todistella että osaat myöskin käyttää aivoja huulipunan sijaa.
Ruma tunnelma kauniissa naiseurassa. Koska naiset ovat niin kilpailuhenkisiä, hyvä ulkonäkö aiheuttaa paljon kateutta. Kauniilta naiselta oletetaan kipeästi kiltteyttä, nöyryyttä, muuten se on ”ämmä” toi on perinteinen kaava naispiireissä. Kauniina naisena joudut jopa alentuun siihen että mielistelet muita paljon, jos haluat olla isoissa piireissä mukana tai joudut silmätikuksi. Hauskinta tässä on se että monet luulevat että se on OK, olla hieman törkeä kauniille naiselle, koska hänellä ei ole mitään menetettävää tai kestäähän se vahvana henkilönä vaikka mitä.
Ulkonäkö tuo ehkä baaritiskillä miehiä, mutta naisten maailmassa se on painajaismaista!
